Yhdeksän pitkää kuukautta sinua odotin, nyt olet siinä, elämää täynnä, sinua en lakkaa ihmettelemästä. Pakko katsella vain ja kosketella, ihme, uusi elämä on aina ihme.

Tänään oli päivä arkinen
vaan pikku tyttö muutti sen
tuli päivästä suuri ja ihmeellinen
me varmasti kauan muistamme sen.

Little fingers, ears and nose.
Little legs and feet and toes.
Little hands, so soft and light.
Little cheeks to kiss goodnight!

"Pienoiset kädet suu ihan suppu
Syntynyt uusi on ruusunnuppu
Se ihmeeltä suurelta silmissä näyttää
Sydämen kokonaan onnesta täyttää"

Lapsi:
Kerrohan isä oi, onko pyöreä maa
eikö onnensa lintua myös kiinni saa
miksi taivas niin kaunis ja siintävä on
sano ootko sä toisinaan myös onneton?
Kerrohan, missä aurinko nukkua saa
onko tuutuna sen meri, taivas vai maa
miksi pääse en lintujen luo lentämään
miksi kyyneleet nuo, isä, silmissäs nään?

Isä:
Pienoinen, kerron sen, niin on pyöreä maa
onnen linnunkin kyllä sä voit saavuttaa
siksi taivas on kaunis ja siintävä niin
ettei lintusi joutua voi kadoksiin.
Mutta aurinko ei nuku vaipuessaan,
tietä kuulle ja tähdille antaa se vaan
ja jos lentää sä voisit, ei lintuja ois
kyyneleittä en kuunnella sanojas vois.

Lapsi:
Jos on maa aivan niin kuin on palloni mun
kierrän sen, onnen tuon sitten syliisi sun.
Isä:
Pienoinen, sitä ei löydä kulkiessaan,
kerran luoksesi lintuna lentää se vaan.
Lapsi:
Missä sen pesä on, kunhan neuvoisit sen
syliis toisin ja pois sitä päästäisi en.
Isä:
Pienoinen, se on piilossa sydämen vain
ja sen löysin mä silloin kun sinut mä sain.